|
Tämä projekti on ollut toistaiseksi suurin, tai ainakin eniten aikaa vienyt projekti.
Itseasiassa vieläkin on joitakin pikkuasioita tekemättä, mutta reilusti voiton puolella
jo kuitenkin ollaan.
Kaikki sai alkunsa siitä, että tarvitsimme sopivaa kuljetuskalustoa kart-auton ja
sen oheistarvikkeiden kuljettamiseen tallilta radalle. Ensin ostettiin vetoautoksi Corvette,
jonka jälkeen huomasimme, etteivät rahat riitäkään yhtä näyttävään motorhomeen. No
ei siinä sitten muu auttanut, kuin tyytyä "pientä laittoa" vaativan kaunottareemme. Tämä yksilö oli
viettänyt eläkepäiviään jo jonkin aikaa omenapuun alla, eikä hintakaan päätä huimannut -
100 vanhaa mummon markkaa. Ei kuulostanut pahalta lehtijousin varustetusta kärrystä ja kaupat tehtiin loppukesästä 2001.
Kun seuraavana keväänä motorhome otettiin työn alle, osoittautui ostoksemme oletettua parempikuntoiseksi.
Pintaruosteiden poiston jälkeen, ei paikattavaakaan löytynyt läheskään
niin paljon kuin oli kuviteltu. Vain pari reikää lavan pohjasta ja toisen iskunvaimentajan
kiinnitys piti hitsata, siinä kaikki.
Kuntokartoituksen ja paikkausten jälkeen massasimme koko pohjan, lava sai uudeksi pinnakseen
vesivanerin ja alle laitettiin uudet renkaat, ettei matka tyssää yllättävään rengasrikkoon
ainakaan niin helposti kuin vanhoilla hapertuneilla kumeilla.
Sitten alkoikin motorhomen modifiointi omiin käyttötarkoituksiimme. Perusajatuksena oli se,
että mikroauto pitää saada kyytiin/kyydistä pois yhden miehen voimin. Monien vaihtoehtojen joukosta
päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, jossa huoltokärry ja motorhomeen rakennettavat rampit
täsmätään samaan korkeuteen, jotta mikroauton voi vetää motorhomesta suoraan huoltokärryn päälle
ja päinvastoin.
Ja näin alkoi ramppien suunnittelu... Tunti jos toinenkin vierähti sopivaa korkeutta ja
kaltevuuskulmaa suunnitellessa. Omat ongelmansa suunnitteluun toi se, etteivät motorhomen muodot
olleet aivan symmetrisiä. Mutta kun suunnittelu oli huolella tehty, ei itse ramppien teossa
kauaa nokka tuhissut.
Rampit pintakäsiteltiin ja tässä kunnossa motorhomemme meni talviunille syksyllä 2002...
Seuraavana keväänä tavoitteeksi otettiin, että radalle ei mennä ennenkuin motorhome rakennettu valmiiksi.
Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen, taas kerran. Neliöputkesta hitsattiin kehikko, joka lopuksi pellitettiin
värivalmiilla alumiinilla. Pellit kiinnitettiin sikaflexillä ja varmistettiin vielä niittaamalla. Tässä vaiheessa harmaita hiuksia tuotti luukun rakenne. Jotta motorhomesta saatiin matala ja sulavalinjainen, piti
takaluukku saranoida kahdesta kohtaa. Muuten auto ei olisi mahtunut kyytiin...
Uusi ulkonäkö viimeisteltiin pyöreillä takavaloilla (6kpl), sivuvaloilla ja siirtämällä rekisterikilpi
uuteen paikkaan. Kaikesta tästä huolimatta pieniä loppusipistelyjä on vielä tekemättä, jotka olisi tarkoitus tehdä tulevan kauden aikana.
| 
)
)
)
)
)
)
)
)
)